Terveisiä kaikille, jotka odottavat kevättä kuin karkkia huulilleen – mutta eivät vielä halua luopua mukavuudesta. Maalliskuu on se salainen hetki, kun aurinko yrittää houkutella ulos, mutta villasukat pysyvät tiukasti jaloissa ja sydän vähän läpättää… ehkä syystä, ehkä vaan siksi että elämässä tarvitaan spiceä.
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa juttelet hetken jonkun kanssa ja tunnet itsesi aivan väsyneeksi, tyhjäksi tai ärtyneeksi – vaikka mitään "pahaa" ei oikeastaan tapahtunut?
Tai päinvastoin, vietät vartin kahvikupin äärellä jonkun kanssa ja tunnet kuin aurinko olisi ladannut sinut täyteen virtaa?
Kun kuulee sanan mindfulness, moni näkee heti sielunsa silmin jonkun täydellisen joogagurun hengittämässä hiljaisuudessa Himalajan huipulla. Mutta oikeasti – eikö mindfulness voisi olla vähän rennompi juttu?
Sunnuntai-ilta. Se maaginen hetki, jolloin yhtäkkiä minusta tulee maailman kurinalaisin ja kunnianhimoisin ihminen. Päätän, että huomisesta alkaen syön terveellisesti, herään aikaisin, meditoin, käyn salilla, opin uuden kielen ja järjestän koko elämäni uusiksi.
Jossain vaiheessa elämää kosketus alkaa harventua. Ei edes välttämättä siksi, että rakkaus olisi hiipunut tai ystävät kadonneet, vaan siksi, että arki tekee meistä vähän kuin paksuun takkiin pukeutuneita – kukaan ei muista, että ihokin kaipaa lämpöä.
