Voiko oma elämä olla pala paratiisia?

Tämä kysymys on hiipinyt mun mieleen useammin kuin kerran.
Yleensä silloin, kun istun hiljaa kahvikupin kanssa ja tajuan hengittäväni – mutta en oikeasti elä.

Meitä on opetettu näin:
✨ Tee työt
✨ Hoida velvollisuudet
✨ Elä viikonlopusta lomaan
✨ Ja odota eläkettä kuin sateenkaaren päätä

Mutta mitä jos elämä ei olekaan jotain, jonka saa valmiina –
vaan jotain, jonka voi rakentaa ihan itse?

Paratiisi ei ole paikka – se on tunnetila

Paratiisi ei välttämättä ole hiekkaranta ja mojito (vaikka ei sekään huono vaihtoehto ole 🍹).
Se voi olla:

🌿 Aamu ilman herätyskelloa
🌿 Työ, jota teet intohimolla, omassa tahdissasi
🌿 Elämä, joka kulkee sun arvojen mukaan

Miksi se tuntuu mahdottomalta?

Usein esteet ei ole todellisia – ne on:

❌ Pelko
❌ Toisten mielipiteet
❌ Ajatus siitä, että "ei tää oo mua varten"

Beibe, se on pelkkää sumuverhoa.
Me eletään usein elämää, jota muut on meille toivoneet – ja sitten ihmetellään, miksi kaikki tuntuu niin… ontolta.

Pala paratiisia voi olla pienikin asia

✨ Yksi valinta
✨ Yksi "ei kiitos" sille, mikä ei enää palvele
✨ Yksi "kyllä" sille, mikä saa sut hehkumaan

Se voi olla hetki sun lempparibiisin kanssa.
Tai se hetki, kun päätät avata verkkosivun, josta syntyy sun unelmatyö.

Entä jos se onkin mahdollista?

Entä jos kaikki, mitä kaipaat, on jo olemassa –
sun sisällä.
Sun tarvitsee vaan yksi asia:
Rohkeus sanoa: "Mä valitsen tänään minut."

💡 Nyt on sun vuoro:

🔸 Miltä näyttää sun pala paratiisia?
🔸 Onko se aamua ilman kiirettä?
🔸 Yrittäjyyttä Espanjan auringon alla?
🔸 Vai tunne siitä, että sä elät vihdoin omaa elämää?

Pysähdy hetkeksi.
Kysy itseltäsi:
Voisiko tää olla alku jollekin uudelle?

✨ Rakkaudella,
Sariella