Mindfulness – ilman lootusasentoa

Kun kuulee sanan mindfulness, moni näkee heti sielunsa silmin jonkun täydellisen joogagurun hengittämässä hiljaisuudessa Himalajan huipulla. Mutta oikeasti – eikö mindfulness voisi olla vähän rennompi juttu?

Mulle mindfulness on välillä ihan vaan sitä, että tajuan juovani kahvia enkä selaavani puhelinta samaan aikaan. Tai että huomaan, miltä aurinko tuntuu poskella, kun kävelen kaupasta kotiin.

Ja kyllä, joskus mindfulness tarkoittaa myös sitä, että istun viinilasi kädessä parvekkeella ja hengitän syvään – ihan vaan siksi, että voin. Ei siihen tarvita applikaatiota, kahdeksaa tyynyä tai täydellistä hiljaisuutta.

Arki on muutenkin täynnä suorittamista, niin miksi mindfulnessista pitäisi tehdä uusi projekti? Mitä jos se onkin enemmän lupa pysähtyä hetkeksi ja sanoa itselleen:
"Hei, nyt ei tarvitse olla tehokas. Riittää että olet tässä."

Ehkä juuri se pieni hetki – olipa se sitten aamukahvin tuoksu, nauru ystävän kanssa tai se kuuluisa selän hipsutus – on oikeaa mindfulnessia.

Koska elämä ei ole koko ajan Himalajaa. Mutta se voi olla pieniä ihania hengähdyksiä keskellä ihan tavallista arkea.