Kosketa mua – ihan oikeasti

Jossain vaiheessa elämää kosketus alkaa harventua. Ei edes välttämättä siksi, että rakkaus olisi hiipunut tai ystävät kadonneet, vaan siksi, että arki tekee meistä vähän kuin paksuun takkiin pukeutuneita – kukaan ei muista, että ihokin kaipaa lämpöä.

Muistatko viimeksi, kun joku laski kätensä sun olkapäälle ihan ilman sen kummempaa syytä? Tai kun selän kevyt hipsutus sai koko kehon huokaisemaan? Ei siihen tarvita spa-hoitoa eikä romanttista elokuvakohtausta. Riittää, että joku pysähtyy ja koskettaa.

Kosketus on kuin salainen kieli, joka sanoo: "Näen sut. Olet tärkeä." Ja mikä parasta – se on ilmaista, eikä sen varastot lopu kesken.

Mutta miksi se unohtuu? Ehkä me pelätään häiritsevämme. Ehkä luullaan, että kosketus pitää varata vain parisuhteeseen tai erityisiin tilanteisiin. Ehkä ollaan niin uppouduttu ruutujen ja kalenterien täyttämään elämään, että ihon kautta välitetty viesti jää kokonaan lähettämättä.

Tänään voisi olla hyvä päivä kokeilla toisin. Pieni kädenpuristus, halaus, ohimennen hiusten silittäminen – tai vaikka se legendaarinen selän hipsutus, joka voi oikeasti pelastaa päivän.

Koska kosketus ei ole vain kosketusta. Se on muistutus siitä, että me ollaan ihmisiä, ei pelkkiä suorittajia. Ja joskus se on juuri se asia, joka pitää meidät kiinni tässä hetkessä.

Koska nyt on täydellinen hetki – kenet sinä voisit tänään koskettaa niin, että se jäisi hänen mieleensä?

Rakkaudella,

Sariella