Kesä on puolivälissä – entä sinä

Kesäkuun puoliväli

Se hetki, kun huomaat yhtäkkiä, että kalenterissa on jo enemmän rastitettuja kuin odotettuja päiviä.

Juhannus kurkkii nurkan takana. Pionit kukkivat. Terassit täyttyvät ihmisistä, jotka näyttävät elävän elämänsä parasta kesää.

Ja samaan aikaan moni meistä miettii hiljaa:

"Mihin tämä alkukesä oikein katosi?"

Tammikuussa kesä tuntui ikuisuuden päässä olevalta haaveelta. Siltä, että sitten kun aurinko paistaa, kaikki tuntuu kevyemmältä.

Ja kyllä. Onhan se ihanaa.

Mutta elämä tekee taas sen saman tempun.

Se ei ala maanantaina.
Ei lomalla.
Ei juhannuksena.

Se tapahtuu juuri nyt.

Kesä ei ole projekti

Olen huomannut, että varsinkin naisina meillä on joskus taipumus tehdä jopa kesästä suoritus.

Pitäisi ehtiä mökille.
Pitäisi nähdä ystäviä.
Pitäisi matkustaa.
Pitäisi syödä terveellisesti.
Pitäisi näyttää hyvältä shortseissa.
Pitäisi nauttia jokaisesta hetkestä.

Siis hetkinen.

Milloin nauttimisestakin tuli tehtävälista?

Joskus tuntuu, että kesän suurin stressi syntyy siitä, että yritämme väkisin tehdä siitä täydellisen.

Todellisuudessa parhaat muistot syntyvät yleensä täysin suunnittelematta.

Yksi pitkä ilta parvekkeella.
Hyvä keskustelu.
Lasillinen viiniä.
Lämmin tuuli.

Ja tunne siitä, ettei juuri nyt tarvitse olla missään muualla.

Viisikymppisenä alkaa ymmärtää jotain tärkeää

Nuorempana ajattelin, että elämässä pitää jatkuvasti juosta jotain kohti.

Parempaa työpaikkaa.
Parempaa parisuhdetta.
Parempaa versiota itsestä.

Nykyään olen alkanut epäillä, että ehkä elämä ei olekaan kilpailu.

Ehkä se on enemmänkin maisemareitti.

Sellainen, jossa välillä kannattaa pysähtyä katsomaan näkymää sen sijaan, että keskittyy vain seuraavaan etappiin.

Ja rehellisesti sanottuna...

Nykyään täydellinen kesäpäivä voi tarkoittaa sitä, että:

• kahvi on kuumaa
• puhelin on hetken hiljaa
• polvi ei naksu portaissa
• kukaan ei kysy, mitä tänään syödään

Ja viini on kylmässä.

Kasvu tapahtuu joskus yllättävillä tavoilla.

Entä jos paras on vielä edessä?

Meille naisille myydään usein ajatusta siitä, että parhaat vuodet ovat jo takana.

Minä en osta sitä.

En enää.

Viisikymppisenä tiedän enemmän itsestäni kuin koskaan.
Uskallan enemmän kuin koskaan.
Ja välitän huomattavasti vähemmän asioista, jotka ennen veivät yöunet.

Se on aika vapauttava yhdistelmä.

Ehkä juuri siksi tämä elämäntapahtuma tuntuu enemmän mahdollisuudelta kuin kriisiltä.

Kesäkuun puoliväli muistuttaa minua yhdestä asiasta:

Se, että jotain on jo takana, ei tarkoita että parhaat hetket olisivat ohi.

Päinvastoin.

Usein ne alkavat juuri silloin, kun lakkaamme odottamasta täydellistä hetkeä.

Viiniviisaus kesäkuun puoliväliin 🍷

Kesä ei ole puoliksi ohi.
Se on puoliksi edessä.
Sama pätee muuten elämäänkin.

Nautitaan siitä, mitä on.
Ei siitä, mitä pitäisi olla.

Rakkaudella,

Sariella ✨